RSS

Matkavinkit San Franciscoon

Minulta on pari kertaa kysytty, mitä San Franciscossa ainakin kannattaisi nähdä. Koska vastauksia on paljon, halusin jäsennellä vastauksen näin tekstin muotoon. Toki riippuu ihmistyypistä ja kiinnostuksesta sekä hiukan myös rohkeudesta, mikä kullekin sopii.

Kirjoitan tähän San Franciscon kaupunginosista, joita voi helposti yhdistää kävelemällä esimerkiksi päiväretkenä. Lue lisää matkavinkkejä Tripsterin San Francisco-oppaasta.

Yerba Buena

S niin kuin Shopping: SoMa, Financial District, Embarcadero, Chinatown, North Beach, Fisherman’s Wharf

Lävistä San Francisco kivuttomalla laskulla Amerikkaan aloittamalla SoMasta. SoMa ja Financial District muodostavat sen perinteisen kaupunkikeskustan, jossa on pilvenpiirtäjiä ja kauppaketjuja. Niitä reunustaa palmukatveinen rantaviiva Embarcadero, jonka Ferry Building, paikallinen kauppahalli ja lauttalaituri, sisältää hyvää ruokaa sekä paikallisia design- ja pientuottajatuotteita. Pihan Farmers’ Marketilta saa paikallisten tuottajien vihanneksia ja hedelmiä tiistaisin, torstaisin ja parhaalla kattauksella lauantaisin. Katsasta Ferry Buildingissä myös Heath Ceramicsin design ja nauti vaikkapa kupponen Blue Bottle -kahvia. Mijitasta saa hiukan fiinimpää taqueria-ruokaa kuin monista muista taquerioista.

SoMassa suositeltavaa nähtävää ovat myös South Park, Yerba Buena -kulttuurikeskus sekä lapsiperheille sen puisto, karuselli ja Children’s Creativity Museum. SoMan meininki raaistuu 5th Streetin jälkeen, joten 1-5:n kadun välimaastossa pysytteleminen voi tuntua mukavalta vaihtoehdolta.

Jos SoMan ja Financial Districtin kaupat eivät kiinnosta, jatka suoraan Chinatownin kuhinaan. Kirjojen ystävien kannattaa pysähtyä legendaarisessa Beat-väen City Lights -kirjakaupassa ennen astumista italialaiskaupunginosa North Beachiin. North Beachissä riittää kahviloita ja italialaistyyppisiä ravintoloita, joskaan ruoka ei ehkä ihan aitoa italialaista ole.

Itselleni vieraampi on Fisherman’s Wharf, mutta alueessa on jotakin amerikkalaista ja vilkasta turistien kuhinaa, joten sekin on tutustumisen arvoinen. Myös merileijonien laituri kannattaa katsastaa. Matkaa Fisherman’s Wharfista takaisin keskustaan (tai toisinpäin) vanhalla Cable Carilla ja tunne kaupungin kukkulat ytimissäsi. Kuvaa kukkulan päällä kuuluisa mutkitteleva Lombard Street.

Syö, juo.

  • Primo Patio Cafe olisi Lonely Planetissa kuvattu varmasti termillä ”hidden gem”. Tylsä asemanvieruskatu johdattaa karibialaiseen sisäpiharavintolaan, jossa soi reggae ja palvelu pelaa.
  • Crossroads Cafe:ssa on edulliset hinnat ja mukava puutarha
  • Zero Zerossa on paras pasta, jonka olen syönyt San Franciscossa
  • The Station SF -kahvilaa koristaa hieno valokuvavedos Golden Gatelta otettuna. Tarjolla Blue Bottle -kahvia ystävällisen palvelun kera.

H niin kuin hip ja hipit – Hayes Valley ja Haight Ashbury

Hayes Valleyn design-putiikit ovat tehneet kaupunginosasta entistä hipsterimmän, kun taas Haight Ashbury tallettaa kaupungin hippimenneisyyttä, it-hypen höysteellä tietenkin. Hayes Streetiltä kannattaa jatkaa ylös Alamo Squarelle kuvaamaan postikorttimaiseman ja laskeutua sitten Haight Streetille.

Haight Streetillä näkee joskus kovasti elämän kuluttamaa väkeä, joten ihan herkemmille se ei sovi. Buena Vista Parkin ja Golden Gate Parkin rajaama alue on kuitenkin turistinen ja näkemisen arvoinen, etenkin jos San Franciscon Flower Power -menneisyys kiinnostaa. Samaan päivään voi ympätä halutessaan Golden Gate Parkin, amerikkalaisen massiivisen puiston, jossa risteilevät autotiet. Golden Gate Parkissa monet suosittelevat Academy of Sciences -museota, johon en vielä valitettavasti ole itse ehtinyt sukeltaa.

Syö, juo.

Maista ihanaa paikan päällä tehtävää jäätelöä Smitten Ice Creamissä Hayes Valleyssa. Smittenin teltasta kivenheiton päässä oleva Stacks on puolestaan helppo paikka maistaa amerikkalaisia pannukakkuja, jos jaksaa jonottaa. Viikolla jonoa on vähemmän. Haight Streetin poikkikadulla sijaitseva Coffee to the People on aktivistihenkinen ja sen mukaan sisustettu mukava kahvila, jota ei sovi sekoittaa kulmantakaiseen People’s Café:en Haight Streetillä.

Balmy Alley

Castro ja Mission (M niin kuin Meksiko ja muraali)

Sateenkaarilippujen lisäksi avointa rakkautta, jota onneksi näkee SF:ssä muutenkin, julistavat nykyisin myös sateenkaarisuojatiet. Nähdäksesi ne, ota vaikka ihanan vanhanaikainen ratikka (ei siis Cable Car) Market Streetiltä ja suuntaa Gay-mekka Castroon. Kävele Castro Street aina entiselle Harvey Milkin toimistolle, nykyiselle ihmisoikeusjärjestön kaupalle. Kaupassakin kannattaa piipahtaa. Ja muista matkalla kuvat Castro Theatre, ellet halua poiketa sisään. Sisällä voi odottaa vaikkapa Grease-musikaalin sing along -näytös. Teatteri on elämys ulkoa ja sisältä.

Jatka matkaa Missioniin. Pysähdy Mission Dolores Parkiin, joka kirjoitushetkellä on remontissa. Näe Women’s Buldingin muraali eli seinämaalaus. Kävele ylös alas Valencia Streetiä, San Franciscon Punavuorta. Siinä missä Valencia Street kuvastaa Missionin gentrifikaatiota ja it-väen vallankumousta, Mission Street paljastaa vielä alueen meksikolaisluonnetta. Mission Street voi myös hiukan hätkähdyttää Valencian kliinisyyden jälkeen. 24th Street on taas ikään kuin it:n ja meksikolaisuuden risteymä, josta kannattaa myös poiketa Balmy Alleyn muraaleille.

Syö, juo.

Foreign Cineman lämpimällä patiolla maistuu French Toast aamiaiseksi. Maan parhaaksi rankatun Mission Streetin La Taquerialle vetää mielestäni vertoja Valencian Taqueria. Tosin itse vertailen vain kasvisburritoja, lihansyöjät voivat olla eri mieltä.

Potrero Hill ja Dogpatch

Tämän reitin voi ympätä halutessaan ja ehtiessään edelliseen. Mission Streetin toisella puolella, Potreron Hillin alueella, on kivoja, trendikkäitä kahviloita it-, media- ja taidealan työpaikkojen keskellä. Lisäksi siellä on gallerioita ja designliikkeitä kuten edellä mainittu Heath Ceramicsin pääkauppa.

Kipua vielä varsinaiselle Potrero Hillin alueelle. Kävele 18th Streetin läpi ja kiipeä näkemään pilvenpiirtäjät. Laskeudu alas Dogpatchin gentrifikoituvalle alueelle.

Syö, juo.

Tilaa pizza pirteän keltaisessa Piccinossa. Jonota jälkiruoaksi jäätelö Mr. and Mrs. Miscellaneousissa. Woody Allenin Blue Jasminestakin tutulla Ramp-ravintolan terassilla, voi katsoa lahden rosoisen kaunista rahtilaivanäkymää drinkkiä siemaillessa.Tyynimeri

Muut suositukset:

  • Alcatraz ja Pier 39
  • Jos sumu sallii, Golden Gate Bridge
  • Palace of Fine Arts ja Marina
  • Auringonlasku Ocean Beachillä tai Twin Peaksin näköalakukkulalta
  • SoMa Streat Food Park
  • Nob Hill, Russian Hill, Pacific Heights, Japantown, Noe Valley
  • Kaikki kadut, joilla on viktoriaanisia taloja

Retket kaupungin ulkopuolelle:

  • Sausalito
  • Oakland esim. Jack London Square tai Lake Merritt
  • Muir Woodsin punapuut
  • Viinilaakso
 
Leave a comment

Posted by on November 18, 2014 in Amerikka, San Francisco

 

Tags: , , ,

Juhlaa ja hyvää tahtoa

Castro_theater

Castro-teatterikin näyttää juhlalliselta.

Täällä tuntuu joka kuukausi olevan juhlia, ensin oli Halloween ja sitten Thanksgiving. Juhlat ovat selvästi yksi tapa saada ihmiset ostamaan ja pyörittämään taloutta. Me emme tosin Halloweeniä viettäneet, mutta Thanksgivinginä ajattelin kokkailla ja leipoa, tosin espanjalaistyyppistä tapasruokaa amerikkalaisen menun sijaan. Niinpä pöydästämme löytyi vaihtelevalla menestyksellä valmistettuja antimia: yrttimarinoitua manchegoa, välimerellistä salaattia, punasipuliappelsiinisalaattia, perunoita mojo piconin kera, sitruunakanaa ja itseleivottua patonkia. Jälkiruoaksi tein flanin ja espanjalaisen omenapiiraan, bizcocho de manzanan. Thanksgiving toi tullessaan myös nelipäiväisen loman, josta nautimme ihan hiljakseen täällä San Franciscossa.

Thanksgiving

Thanksgivingin antimia.

Seuraavalla viikolla sitten viimeistelin keskeneräisiä hommiani, jotta pystyin vapaammin viettämään aikaa vuoden viimeisten vieraittemme kanssa. Nyt alkaa joulu näkyä ja kuulua kaupungilla. Meilläkin kävi jo tonttuja kylässä.

Ehkäpä jouluisen innon tai koti-ikävän seurauksena menimme myös suomalaiskirkon järjestämiin kauneimpiin joululauluihin. Vaikka olenkin monta joulua viettänyt ulkomailla, niin jotenkin omat juuret seuraavat vahvasti mukana ja jouluperinne saa herkistymään enemmän täällä kaukomailla. Niinkuin moni asia on herkistyttänyt muutenkin viime aikoina. Ivankin sai kokea aivan uuden Suomi-perinteen, vaikka ensin vähän ihmettelikin, että haluanko ihan oikeasti mennä kirkkoon.

Jouluna on periaattessa vain yksi vapaapäivä, joulupäivä, mutta monet pitävät toki lomia joulun aikaan. Ehkäpä meidän joulumenu on vuorostaan suomalainen, ainakin pipari- ja torttutaikina on hankittuna, ja yksi glögipullokin odottaa vielä. Katsotaan, kuinka paljon jaksan tehdä ja kuinka paljon jaksamme kahdestaan syödä.

Christmas_tree

Tontut kävivät pystyttämässä joulukuusen ja tuomassa lahjoja.

Näin joulun alla ajattelin kertoa tosielämän tarinan hyvästä tahdosta ja suomalaisista aikaansaavista naisista. Yksi suomalainen monilapsisen perheen äiti joutui täällä vakavan liikenneonnettomuuden seurauksena sairaalaan muutamia kuukausia sitten. Suomalaisnaiset järjestyivät oitis ja perustivat muun muassa ruokapalvelun tekemään ja toimittamaan ruoat perheelle usean kuukauden ajaksi. Avuntarjojia oli varmasti lopulta enemmän kuin tarvetta ja moni tarjosi myös omaan ammattialaansa liittyvää apua. Tietysti tämä auttaminen ei välttämättä liity juuri suomalaisuuteen ja tällainen ruokaverkosto on käsittääkseni aika amerikkalainen auttamisen muoto, mutta olen silti ylpeä aktiivisista ja auttavaisista suomalaisnaisista!

Tapaus toki kertoo myös täkäläisesta yhteiskunnasta. Se, minkä Suomessa usein oletetaan valtion ja julkisten palveluiden hoitavan, jää täällä monesti ihmisten omalle vastuulle. Ilman verkostoja tai suuria rahoja voikin ihminen jäädä aika yksin. Vanhemmilla on myös enemmän vastuita esimerkiksi lasten koulunkäyntiin liittyen. Usean lapsen vanhemmilla saattaa olla monet koulu- ja harrastuskyyditykset päivässä tehtävänä, joten vanhemman sairastuminen jättää arjen pyörittämiseen melkoisen aukon. Jo lasten synttärit tai lapsen osallistuminen toisen synttäreille tuntuu täällä olevan ihan eri luokan tapaus kuin Suomessa. Juhlia saatetaan valmistella useita viikkoja tai jopa kuukausia, ja vieraiden tulee yleensä lahjojen lisäksi hankkia teemaan liittyvät asusteet ym.

Vaikka tämä yhteiskunta tuntuu välillä aika karulta, ehkäpä auttamisen, vapaaehtoisuuden ja hyväntekeväisyyden mallit ovat jotain, mistä muuallakin voisi oppia. Toki se valtiokin voisi tulla hiukan vastaan.

 
Leave a comment

Posted by on December 17, 2013 in Uncategorized

 

Marraskuun kuulumisia

Image

Ajattelin pitkästä aikaa matkakertomusten sijaan hiukan kertoa arjestamme San Franciscossa. Matkojen jälkeisistä flunssista toivuttuamme meillä oli hiukan vieraskimaraa ja viime viikollakin saimme nähdä pienenä yllätyksenä Helsingin-kavereita, kun eräs Ivanin täällä usein työmatkoilla reissaava ex-työkaveri oli tällä kertaa houkutellut tyttöystävänsäkin visiitille tänne. Tuttu seura on aina mukavaa ja samalla mekin opimme kaupungistamme aina vähän enemmän.

Arkeemme tulee hiukan muutoksia, kun vapaaehtoispestini loppuu suunnilleen kuukauden päästä. Hiljattain olen myös hiukan opiskellut. Kävin After Effects -kurssilla oppiakseni täällä paljon käytettyjä ohjelmistoja. Lisäksi omenakaupassa on ilmainen Final Cut -intro, neljän kerran kurssi, jonka myös aloitin. Olen siis pyrkinyt hiukan ylläpitämään ja kehittämään ammattitaitoani täällä. Toivottavasti se myös auttaa tulevaisuuden työnhaussa.

Helppoa yrittäminen ei aina ole. Ulkomailla asuessa yleensäkin tuntee itsensä usein tyhmäksi, kun ei ymmärrä vaikkapa miten bussin ovi tai hana julkisessa vessassa toimii tai huomaa, että paikallinen ei ymmärrä, mitä yrität hänelle sanoa. Myös työkulttuurin suhteen olen monesti ollut ymmälläni, enkä tiennyt miten ottaa vastaan erilaisia viestejä ja kulttuurisia koodeja. Kurssillani tunsin itseni supertyhmäksi, kun itse putosin kärryiltä aina hetkenä jos toisena, mutta muilla opiskelijoilla ei juuri ollut ikinä mitään kysyttävää. Toki tietynlainen sanastokin vaatii aina vähän enemmän keskittymistä, samoin uudet käyttöjärjestelmät ja näppäimistöt. Epätoivon hetkinä tunnen itseni liian vanhaksi, hitaaksi ja epätekniseksi tähän yhteiskuntaan. Kaikki on niin nopeatahtista. Mutta jos uuden opettelu on työlästä ja vaatii paljon omaa treenaamista, on se myös aina virkistävää joka tapauksessa. Ja ainakin itseironian ja itselleennauramisen taito kehittyy aina ulkomailla ollessa.  Vaikeina päivinä joutuu etsimään niitä asioita, jotka auttavat nousemaan pohjamudista ja yrittämään uudelleen. Tai auttavat suhtautumaan asioihin kevyemmin.

Muuten viikkomme muodostuvat milloin mistäkin aktiviteeteista tai sitten vähemmän aktiivisina oleilusta. Olen satunnaisesti käynyt erilaisissa meetupeissa, ammatillisissa tai sitten vain sosialisoitumismielessä. Ivankin kävi muutaman kerran sellaisessa lyhytelokuvantekoryhmässä. Olemme myös sivistäneet itseämme Coursera-kursseilla. Minä olen opetellut kirjoittamista englanniksi ja ilmastonmuutosta, Ivan muun muassa siltojen rakentamista. Lisäksi pitkän tauon jälkeen palasin taas joogatunneille. Joka viikko tutustumme yleensä johonkin uuteen kaupunginosakirjastoon ja Ivanin kirjastokartta täydentyy uusilla rukseilla. Rutiineihimme kuuluvat myös Farmer’s Market ja tietysti hyvin syöminen. Eli vaikka uudet asiat elämässä ovat välillä hyvinkin haastavia, meillä on loppujen lopuksi moni asia hyvin, ja virikkeitäkin riittää.

Image

Yksi viimeisen kuukauden tähtihetkistämme oli Neil Youngin vaimoineen järjestämä hyväntekeväisyyskonsertti. Konsertilla on pitkä perinne ja se kerää rahaa erityiskoululle, jonka oppilailla on vaikeita kehityshäiriöitä esim. puheentuottamisessa. Lavalla istui monia koulun nykyisiä ja entisiä oppilaita, joista yksi oli Youngien oma lapsi. Aiheen koskettavuus, muutokset omassa elämässä, muutokset Suomessa niin hyvässä kuin pahassa, kesän hidas muuttuminen syksyksi, ajatukset Suomen loka-marraskuusta jotenkin tiivistyivät kauniiseen, haikeaan aloitusnumeroon, Neil Youngin esittämään Phil Ochsin Changes-kappaleeseen. Oman sävynsä musiikkiin toivat myös lavalla näkemämme musiikkilegendat, joita itse en ole koskaan aiemmin livenä päässyt näkemään, ja toisaalta samana päivänä kiirinyt uutinen yhden legendan, Lou Reedin, kuolemasta.

Neil Young jatkoi konserttia toisella coverilla eli Blowin’ in the Windillä, jonka sanat jatkavat aina puhuttamistaan. Ehkäpä tämän lähemmäksi Woodstockia emme koskaan pääsekään. 🙂 Rauhallinen tunnelma, aurinkoinen päivä, iältään hyvin kirjava yleisö piknikkoreineen, joukko hienoja lauluntekijöitä ja laulajia sekä hieman maailmanparannusta. Toki konsertti myös kesti aika kauan ja vaikka moni esiintyjä kuulosti hyvältä, niin päätähtien odottaminen sai meidät hieman kärsimättömäksikin.

Image

Neil Youngin ajoittainen vierailu toisten esiintyjien kanssa lavalla oli aina ilahduttavaa, mutta Tom Waitsin näkeminen livenä oli myös odotusten veroista. Harvoin keikkailevan artistin, joka käsittääkseni asuu naapurikaupungissamme Oaklandissa, lavatarinointi oli kuulemisen arvoista ja musiikkikin miellytti kovasti. Ainoa pettymys illassa oli amerikkalainen julkinen liikenne, jonka takia jouduimme lähtemään kuuden konserttitunnin jälkeen kävelemään asemalle ehtiäksemme viimeiseen paikallisjunaan. Missasimme ikäväksemme siis CSNY:n ja Queens of the Stone Agen. Joten yksi klassikko jäi näkemättä, mutta musiikki antoi voimaa kuitenkin.

 
Leave a comment

Posted by on November 11, 2013 in San Francisco

 

Tags:

Portland – hip ja cool

DSC_0902

Ulkokahvila Portlandissa

Tämän Washingtonin ja Oregonin matkakertomuksen viimeisen osan omistan Portlandille. Osittain Portlandin-matkamme innoittajana oli myös tv-sarja, Portlandia, mutta myös useat kaupungista kuulemamme suositukset. Portlandissa olikin paljon jännää ja hippiä: vihreyttä, lähiruoka- ja juomatuotantoa, paikallisia panimoita ja paahtimoita, poliittisia kannanottoja ja hiukan myös punkia.

Toisaalta kaupunki on hiukan pirstaleinen ja tutustumiskierros on hyvä suunnitella etukäteen. Itse keskusta on perinteinen moderni kauppakeskusta kuten missä tahansa, eikä omasta mielestäni kovin mielenkiintoinen, mutta muutama muu kaupunginosa on ehdottomasti tutustumisen arvoinen.

Majoituimme Laurelhurstista löytämäämme Airbnb-huoneeseen. Jo matkalla kiinnitin huomiota vihreisiin kortteleihin ja puiden määrään. Majapaikkamme katu oli suljettuna naapuruston kokoontuessa jokavuotiseen katujuhlaan ja talon oveen oli ripustettu lappu, joka kehotti meitä huutelemaan omistajaa katujuhlista. Majoituimme viihtyisään ja siistiin huoneeseen, jossa omistajan lapset olivat aiemmin asuneet. Talossa seuranamme oli myös pari ystävällistä koiraa ja omistajan pojan perhe, johon kuului pieni vauva. Olohuonetta vartioi pahvi-Obama. Tosin päivämme kuluivat kaupungilla, joten emme ehtineet paljoa nautti ystävällisestä seurasta.

DSC_0906

Laurelhurstin vehreyttä.

DSC_0821

Levykauppa Laurelhurstissa.

Ensimmäisenä kokonaisena päivänä Portlandissa tutustuimme ruusuistaan tunnetun kaupungin International Rose Test Gardeniin, jota koristaa yli 500 ruusulajiketta ja parhaimmillaan yli 7000 ruusua. Kukoistavin kausi oli jo ohi, mutta saimme silti nähdä melkoista väriloistoa.

Ruusupuutarhasta jatkoimme keskustaan ja söimme Portlandille tyypillisesti ulkona ruokakojujen eli paikallisten grillien tarjoamaa ruokaa.

DSC_0863

Keskustan kuulut ruokakojut.

DSC_0889

Ruokakojuja joen toisella puolella.

DSC_0894

Ruokakojuja joen toisella puolella.

Lounaan jälkeen jatkoimme Ivanin odottamaan korttelinkokoiseen Powells Books -ketjun Powell’s City of Books -kirjakauppaan, jossa tarjolla oli käytettyjä ja uusi kirjoja 3000 neliömetrin laajuudessaan. Pari tuntia saimme siis kevyesti kulutettua kaupassa, joskin Ivan koki kaupan liiankin isoksi osatakseen tehdä valintoja. Mutta jos tietää, mitä etsii, kirjakauppa on varmasti loistava ostospaikka. Ja kaupan kahvilassa ihmisillä on käsissään Apple-läppäreiden sijaan ihan oikeat kirjat.

DSC_0867

Levykauppa matkalla Powellsiin.

Ennen pimeän tuloa poikkesimme vielä kuuluisassa donitsikahvilassa Voodoo Doughnutsissa, joka on kuin suosimamme kebab-grilli Berliinin Mehringdamissa, eli ikuisen jonon myymälä. Voodoo Doughnutsista voi ostaa kymmeniä eri makuisia tai näköisiä donitseja pekonihöysteisestä cayenne-pippurin tai m&m:n makuiseen donitsiin saakka. Toki hyvin perinteisiäkin suklaa- ja marjamakuja on tarjolla. Me tyydyimme tällä kertaa näihin perinteisiin makuihin.

DSC_0873

Voodoo Doughnut on tunnettu eri makuisista ja näköisistä donitseista.

DSC_0872

Donitseihin pääsee käsiksi puolen tunnin jonotuksella.

Seuraavana päivänä sulateltuamme ensin illan Nokia-uutisia pyörimme Hawthornessa ja Alberta Art Districtissä. Näimme myös hiukan enemmän Portlandin katuja ja katukuvassa näkyviä poliittisia mielenilmauksia. Kaupunki onkin tunnettu vapaasta sanasta ja sloganista “Keep Portland Weird”.

DSC_0893

Kuubalainen ravintola Hawthornessa.

DSC_0892

Vegaani-ilosanomaa.

DSC_0891

Valitse Tom Waits.

DSC_0905

Elämänviisauksia pihamaalla.

Pysähdyimme Alberta-kadulla vegaanilounaalla, pienellä galleriakierroksella ja maistamassa – ehkä parasta ikinä – cappuccinoa Barista-kahvilassa. Kahvihipsteriys on Portlandissa huipussaan, mutta ainakin saimme nauttia erinomaisesta kahvista. 🙂

DSC_0896

Meksikolaisvaikutteinen vegaanilounas.

DSC_0900

Alberta Arts District.

DSC_0899

Roskis Alberta Streetillä.

DSC_0898

Alberta Arts District.

DSC_0895

Portlandissa kasvimaat laajentuivat jalkakäytävälle saakka.

DSC_0904

Alberta Arts District.

Sitten antoisat päivämme Washingtonissa ja Oregonissa olivatkin ohi ja seuraavana aamuvarhaisena lensimmekin takaisin San Franciscoon.

 

 
2 Comments

Posted by on October 23, 2013 in Amerikka

 

Tags: , ,

Villissä pohjolassa

DSC_0789

Palaan vielä kerran tai pari Labour Day -viikonloppuun, jonka sunnuntaina matkasimme sympaattiseen Roslynin pikkukaupunkiin tai pikemminkin kylään. Roslynissa asukkaita on nimittäin noin 900. Paikkakunta oli yhtä herttainen kuin Villi Pohjola -sarjan Cicely, jolle kaupunki antoi kasvonsa sarjaa kuvattaessa. Pienessä kaivoskaupungissa sarjan monivuotiset kuvaukset olivat merkittävä osa elämää ja se näkyikin pienessä keskustassa hyvin. Sarja tuo yhä turisteja kaupunkiin, joten kuvauspaikkoja kuten Chris in the Morning -shown radioasema, oli säilytetty pääkadulla. Asukkailla oli muistonsa sarjan näyttelijöistä ja he kertoivat tarinoita kohtaamisistaan tähtien kanssa.

Muutenkin pikkukaupungin asukkaat olivat ylpeitä monitaustaisista identiteeteistään ja omasta kaupungistaan. Kaivokset olivat aikoinaaan houkutelleet työvoimaa niin Italiasta, Puolasta kuin Kroatiasta. Kaupungin perustaja oli puolestaan tanskalainen. Tapasimme muutamia kroatti-taustaisia asukkaita kaupungin kaduilla ja kaksi heistä oli lähdössä käymään Kroatiaan lähikuukausina. Amerikassa onkin kiehtovaa ihmisten siirtolaistaustat ja se miten ne näkyvät kulttuurissa ja ihmisten elämässä edelleen. Roslynissä esimerkiksi pidetään Kroatia-festivaaleja yms. Myös kaupunginmuseo, pieni ja sympaattinen sekin, esittelee ihmisten tarinoita ja taustoja melko henkilökohtaisella otteella, koska pienellä paikkakunnalla ihmisten tarinat ovat kaikille tuttuja ja esimerkiksi historiallista esineistöä on helppo saada tutuilta asukkailta. Oliko sitten syynä pitkä viikonloppu vai mikä, mutta Suomessa harvoin näkee niin montaa asiakasta pienessä museossa yhden tunnin aikana. Toista nähtävyyttä, hautausmaata, joka myöskin kuvastaa kaupungin eri kulttuureja ja identiteettejä eri kansallisuuksille varattuine blokkeineen, emme ehtineet valitettavasti nähdä tällä kertaa.

Roslynin arkkitehtuuri vanhoine puurakennuksineen oli viehättävää ja erilaista mitä olemme tähän mennessä täälläpäin nähneet. Yli vuosisadan vanhassa saluunassa Brick Tavern:ssa, joka sekin toimi kulissina Villissä Pohjolassa, on kuulemma vielä kouru lattiassa, johon työmiehet sylkäisivät astuessaan kapakkaan kuin cowboyt aikoinaan.

Tv-turismin lisäksi Roslyn viihdytti meitä Labour Day -paraatilla ja Farmer’s Marketilla. Söimme brunssit Roslyn Cafessa, jonka ulkoseinää koristaa Villin Pohjolan tunnarista tuttu maalaus ja tutustuimme keskustaan ennen matkan jatkumista Portlandiin. Tässä muutama esimerkki pikkukaupungin tunnelmasta.

This slideshow requires JavaScript.

 
Leave a comment

Posted by on October 22, 2013 in Amerikka

 

Tags: ,

Welcome to Twin Peaks

DSC_0688

Palaan tässä kirjoituksessa hieman menneeseen, kun en ole ehtinyt aiemmin kirjoittaa. Teimme Labor Day -viikonlopun ympärillä pienen matkan pohjoiseen nähdäksemme Portlandin. Matkaa suunnitellessani huomasin, että kaikkien aikojen lempisarjojeni, Twin Peaksin ja Villin Pohjolan, kuvauspaikat ovat vain muutaman tunnin matkan päässä Portlandista, joten päätimme samalla toteuttaa pitkäaikaisen tv-turismihaaveeni. Myös Ivan pitää molemmista sarjoista. Matka oli myös oiva tilaisuus tehdä tuttavuutta amerikkalaisten pikkukaupunkien kanssa.

Twin Peaks -fanit ja internet ovat pitäneet huolen siitä, että kuvauspaikkoja on melkoisen helppo bongata. Toki sarjaa on kuvattu myös Kaliforniassa ja Seattlen toisella puolen, mutta suuri osa ikonisista paikoista sijaitsee Snoqualmien kaupungissa. Snoqualmie sijaitsee muutaman kymmenen kilometrin päässä Seattlesta ja kaupungissa on noin 10 000 asukasta. Minulle selvisi taannoin, että David Lynchillä on suomalaiset sukujuuret ja jollain tavalla pikkukaupungin henki ja vesistöiset ja havupuiset maisemat tietynlaisessa yksinäisyydessään toivatkin mieleen skandinaavisen mentaliteetin. Lynchin näkemys sarjan hengestä ja kuvauspaikoista tuntui loogiselta.

DSC_0635

Aloitimme kierroksemme syömällä sarjan dinerissa, jossa agentti Cooperkin kävi kahvilla ja kirsikkapiirakalla. Dinerin nimi on nykyisessä reaalimaailmassa Twede’s Cafe ja se on sarjan kuvausten jälkeen palanut sisältä kerran, mutta kuten ulkopuolen neoneista ja kylteistä näkee, sarjalle on pyritty olemaan uskollisia niin paljon kuin se on ollut mahdollista.

DSC_0642

Söimme periamerikkalaisen diner-aterian burgereineen ja pirtelöineen. Mutta toki meidän piti myös maistaa paikan kirsikkapiirakkaa, ja tietysti kahvia. Kameroista päätellen emme olleet dinerin ainoita tv-turisteja. Väitän kuitenkin tekeväni itse ainakin lähes yhtä hyvää kirsikkapiirakkaa, vaikka maukasta se oli dinerissakin.

DSC_0670

Aterioinnin jälkeen tutustuimme hiukan Snoqualmien kylänraittiin. Vuoret kehystävät kaupunkia kauniisti. Jotakin hyvin Amerikan tuntua kaupungissa oli ja San Franciscon kansainvälisyyden jälkeen myös kiinnitin huomiota enemmän joka puolella liehuviin tähtilippuihin.

DSC_0673 DSC_0676 DSC_0683

Seuraava turistikohteemme oli Twin Peaksin tunnarissakin näkyvä iso puupölkky, joka sijaitsee kaupungin rautatiemuseon pihamaalla.

DSC_0702

Pienessä kaupungissa etäisyydet ovat lyhyitä ja kohteet melkoisen helposti löydettävissä, joten pystyimme bongaamaan aika monta kuvauspaikkaa. Snoqualmie mainostaa itseään Twin Peaksin kuvauspaikkana suhteellisen vähän, mutta seuraava kohteemme, vesiputoukset, ovat jo itsessään ilman sarjaakin paikkakunnan suurimpia nähtävyyksiä.

DSC_0716

Twin Peaksin tunnarista tutut putoukset olivatkin komeat. Niiden vieressä sijaitsee hotelli, joka sarjassa toimi Benjamin Hornen omistamana Great Northern -hotellina, jossa itse agenttikin yöpyi. Tosin hotellin sisäkuvat on kuvattu muualla.

DSC_0722

Seuraavalla kohteellamme “rautatiesillalla”, jossa näemme Ronette Pulaskin hoipertelevan räsyisissä vaatteissaan sarjan pilotissa, tunsin hiukan Twin Peaksin vinksahtanutta tunnelmaa ja aavemaisuutta. Pari teiniä moottoripyörineen oli parkkeerannut tien sivuun. Muuten tienvarsi henki hiljaisuuttaan, eikä tumman joen pinta juuri värähtänyt.

DSC_0726

Kuten kuvasta näkyy silta ei itse asiassa ollut rautatiesilta ja kiikkeriä portaita pitkin sillalle pystyi kiipeämäänkin.

Ilta-auringon alkaessa laskeutua ja pakahduttavan helteen viilentyessä poikkesimme vielä pariin kohteeseen.

DSC_0739

Poliisilaitoksesta oli tullut rallikoulu, mutta ulkoasu oli säilynyt samana.

DSC_0742

Packardin sahasta sen sijaan puuttuu toinen piippu eivätkä kuvaukselliset tulenlieskat ja savut
enää loimua, mutta teollisuusmiljöön rosoinen tunnelma autiossa maagisuudessaan on läsnä.

DSC_0745

Ennen motellia suuntasimme vielä näkemään ne kaksi huippua tienkurviin, johon sarjan kuvauksia varten pystytettiin “Welcome to Twin Peaks” -kyltti. Sitten olimme valmiita nauttimaan jylhistä vuoristomaisemista kuusipuiden katveessa motellin kupeessa. Good night Twin Peaks!

DSC_0753

 
2 Comments

Posted by on October 16, 2013 in Amerikka

 

Tags: , ,

Tips for SF travellers

I write this post in English, that people not speaking Finnish can read it without Google translation help. I’m gathering here some tips in order to help people travelling here and our visitors to prepare their trips. If been here, feel free to add missing tips.

  1. If willing to visit Alcatraz (recommendable), book the trip 2-3 weeks in advance on their website. Our first visitors made it with very early queuing for leftover tickets, but I guess pre-booking is more convenient option to make sure that you really get in.
  2. Take all kind of clothes with you, except rain clothes. Sometimes, especially the evenings might get chilly and a jacket might be needed. Sometimes, the days might be hot as well, which makes layers recommendable. The ocean and the fog are affecting the climate here strangely, so be aware. Moreover, California is the size equal to Germany,  which means that northern areas are not so warm as the southern counterparts here either. Anyway, if heading some miles from San Francisco towards the inland, it’s suddenly much warmer. When visiting us, take your swimming suit, if you like swimming!
  3. Remember to apply for your ESTA. Make sure you have a travel insurance, in case the doctor is needed etc.
  1. It’s good to have some small dollar bills for tipping, even in many restaurants you can add the tip to your credit card payment as well. The usual amount of tip is 15-20%. Be aware the taxes are not always announced in the price lists. European credit cards are normally accepted in most of the stores and restaurants.
  2. San Francisco is quite walkable and bike-friendly (we have 2 bikes, if needed). Additionally, we have some clipper cards, on which you can charge money for bus rides.
  3. We have Lonely Planet San Francisco for our visitors to borrow.
 
Leave a comment

Posted by on September 11, 2013 in Uncategorized

 

Tags: ,